20-vuotias Julia tekee yrityksille UGC-videoita ja suunnittelee seurapalvelua yksinäisille ikäihmisille

Viidennen luokan yhteiskuntaopin tunnilla Julia näki listan Suomen suurituloisimmista. Yksi heistä oli rikastunut keksinnöllä, ja Julia meni kotiin kertomaan äidilleen, että nyt on pakko keksiä jotain. Ideoita on tullut sen jälkeen tasaiseen tahtiin. Tänä kesänä 20-vuotias Julia on mukana Helsingin kesäyrittäjyysohjelmassa, ja nyt ideat ovat muuttuneet tekemiseksi.

Ideat jäivät odottamaan parempaa hetkeä

Julialla on kaksi hevosta, ja ratsastuksen lisäksi häntä kiinnostavat sijoittaminen ja yrittäjyys.

– Saatan saada idean aamuyön tunneilla. Mielessä käy koko ajan, mitä kaikkea voisi olla tai mitä voisi yrittää keksiä.

Ensimmäinen kipinä syttyi alakoulussa.

– Meillä oli yhteiskuntaopin tunnilla lista siitä, ketkä olivat tienanneet Suomessa eniten sinä vuonna. Yksi heistä oli tehnyt keksinnön ja rikastunut sillä. Sanoin äidille, että meidän on pakko keksiä joku uusi keksintö.

Yläkoulussa Julia suunnitteli sovellusta, joka olisi editoinut videot tubettajien puolesta. Koronavuonna hän kokeili äitinsä kanssa prototyypin rakentamista kasvomaskista, joka ei olisi ollut kiinni kasvoissa.

– Kävimme ostamassa rautalankaa ja elmukelmua, ja sommittelin lampunvarjostimia pään päälle. Kokeilu jäi kuitenkin alkuvaiheeseen: kupumaskissa ääni ei kuulunut kunnolla ulos eikä syöminen onnistunut.

Lukiossa vuorossa oli sijoittaminen. Julia osti kirjoja, opiskeli päivätreidausta ja hankki sitä varten tietokoneen, mutta päätyi lopulta sijoittamaan pitkäjänteisesti. Toteuttamista jarrutti joka kerta sama asia.

– En jotenkin uskaltanut lähteä yrittäjäksi. Mielessä oli kaksi ääripäätä: joko joudun konkurssiin ja menetän luottotiedot, tai menestyn tosi isosti. Lähipiirissä ei ole yhtään yrittäjää, joten tietoa siitä, miten se käytännössä menee, ei ollut.

Äiti vinkkasi Helsingin kesäyrittäjyysohjelmasta, ja Julia haki mukaan.

Esiintyjästä sisällöntekijäksi

Kiinnostus esiintymistä kohtaan alkoi pari vuotta sitten tv-sarjan koekuvauksista, joista Julia ei saanut roolia, mutta kannustavan kehotuksen hakea uudestaan. Sen jälkeen hän on esiintynyt useaan kertaan eri yritysten somevideoissa.

– Esiintyminen niillä videoilla oli helppoa ja hauskaa. Konseptit ovat kaikki erilaisia, joten jokainen päivä on erilainen.

Eräissä kuvauksissa Julia jutteli päivän ajan somevaikuttajan kanssa vaikuttajan työstä.

– Somettajan pitää maksullisten sisältöjen lisäksi tehdä ilmaisia videoita ylläpitääkseen seuraajiaan. Aina kaupallisestakaan yhteistyöstä ei makseta palkkaa, vaan saa vaikka ilmaisen tuotteen tai festariliput.

Keskustelu käänsi Julian ajatukset toiseen suuntaan.

– Tajusin, etten ehkä haluakaan olla somettaja itse, vaan tehdä somesisältöä yrityksille.

Termin UGC Julia kuuli ensimmäistä kertaa kesäyrittäjyysohjelmassa toiselta kesäyrittäjältä. Lyhenne tulee sanoista user-generated content eli käyttäjän tuottama sisältö. Käytännössä UGC-sisällöntekijä kuvaa yritykselle somevideon, joka näyttää tavallisen käyttäjän tekemältä eikä kiillotetulta mainokselta. Yritys saa videon omiin kanaviinsa, ja tekijä laskuttaa työstä. Kun Julia alkoi katsoa alan tekijöiden materiaaleja, hän vakuuttui, että sekä kysyntä että oma osaaminen riittää.

– Minulla on vahvaa taustaa ja intohimoa valokuvaukseen sekä videoiden ja kuvien editointiin. Valokuvaus on ollut jo pitkään harrastukseni. Siitä on valtavasti hyötyä sisällöntuotannossa.

Ensimmäiset opit tulivat laskutuksesta ja sähköposteista

UGC-puolella ensimmäistä asiakasta vielä odotetaan, mutta esiintymiskeikat ovat jo tuoneet Julialle yhden yrittäjän perustaidoista.

– Olen oppinut tekemään laskutuksen. Aluksi pelotti, teinkö kaiken oikein ja menikö lasku oikeaan osoitteeseen, mutta se olikin helppoa.

Nettisivut hän on rakentanut itse ja opetellut käyttämään lomaketyökalua, jolla asiakas voi ottaa yhteyttä. Neuvoja hän kysyy tekoälyltä, joka nopeuttaa niissä asioissa, joihin omaa tietotaitoa ei vielä ole.

– Olen innostunut ottamaan ihmisiin yhteyttä sähköpostilla. On hauskaa jäädä odottamaan, mitä ihmiset vastaavat.

Yhteydenotot ovat alkaneet tuottaa tulosta. Eräs yritys pyysi Juliaa haastateltavaksi blogiinsa ja avasi samalla keskustelun laajemmasta yhteistyöstä.

Toinen idea syntyi omasta suvusta

Julian toinen yritysidea on maksullinen seurapalvelu ikäihmisille. Sitä hän rakentaa yhdessä äitinsä kanssa, joka tulee mukaan toisena yrittäjänä. Ajatus lähti äidiltä.

– Äiti sai idean siitä, että hänen omat vanhempansa ja isäni vanhemmat ovat aika yksinäisiä. Kun ihminen menettää ajokortin eikä pysty ajamaan autoa ja asuu vähän kauempana sukulaisista, hän jää helposti neljän seinän sisään.

Julia on nähnyt läheltä, miten nopeasti tilanne muuttuu pysyväksi.

– Kun ei liiku pois kotoa, yleiskunto heikkenee nopeasti. Kotiin jäämisestä tulee pikkuhiljaa oma normi, ja sitten sieltä on hirveän vaikea lähteä.

Julian suunnitelmissa retkiä voisi tehdä kauppaan, hevosia katsomaan tai vaikkapa televisio-ohjelmien nauhoituksiin, joiden yleisöksi voi ilmoittautua ryhmänä.

– Seuranpitäjän ei tarvitse välttämättä olla oma sukulainen. Me ollaan äidin kanssa kumpikin tosi sosiaalisia, ja minä tykkään jutella vanhojen ihmisten kanssa.

Palvelu on vielä valmisteluvaiheessa. Äiti julkaisi ilmoituksen paikallisessa puskaradiossa, ja pari yhteydenottoa tuli, mikä rohkaisi etenemään.

Kahden idean kanssa oppii priorisoimaan

Kahden yritysidean kehittäminen yhtä aikaa on Julian mukaan sekä rasite että turva.

– Kun kiinnittyy yhteen ideaan, muut karsiutuvat hetkellisesti. Tekemisestä tulee vähän hajanaisempaa kuin jos panostaisi vain yhteen.

Toisaalta useampi idea rinnakkain vähentää epäonnistumisen pelkoa.

– Se luo luottamusta tekemiseen. Jos tämä ei toimi, takataskussa on monta ideaa ja muita kortteja.

Yhtäkään ideaansa Julia ei ole hylännyt, vaan asettanut ne jonoon. Pidemmän aikavälin haaveena on oma alpakkatila, ja pienemmät ideat kerryttävät siihen alkupääomaa.

Helsingin kesäyrittäjyysohjelma antoi raamit ja viimeisen potkun

Helsingin kesäyrittäjyysohjelmaan kuuluu alkukoulutusten ja oman valmentajan mentorointikertojen lisäksi Helsingin kaupungin 300 euron kesäyrittäjyysseteli. Julia haki mukaan saadakseen sen, mikä oli aiemmin jäänyt puuttumaan – rohkeus muuttaa ideat toiminnaksi.

– Olin pitkään halunnut yrittäjäksi, mutta kaipasin rohkaisua siihen, että oikeasti ryhtyy. Ja kontakteja, turvaa ja tukiverkoston.

Pelko oman tiedon riittämättömyydestä osoittautui turhaksi.

– Sain tietynlaiset raamit yrittäjyyden ympärille, ja se oli minulle se viimeinen sysäys eteenpäin. Vaikka kaikki kesäyrittäjyysohjelmassa käsitelty ei ollutkaan uutta, niin kokonaisuus asettui järjestykseen. Olen nyt paljon pidemmällä ja minulla on selvät sävelet siitä, mitä aion tehdä seuraavaksi. Muutama kuukausi sitten tilanne oli ihan toinen.

Kesän tavoitteena ensimmäinen asiakas

Loppukesän tehtävälista on lyhyt: nettisivut julki ja ensimmäinen maksava asiakas.

– Olen millimetrin päässä siitä, että saan sivut julkaistua. Pitää vain tehdä pieniä korjauksia ja katsoa, että linkit toimivat.

– Haluaisin tietää, että tämä oikeasti toimii päivätyönä eikä tarvitsisi hakea töihin vaikka kaupan kassalle. Että pystyisi elättämään itsensä, kerryttämään säästöjä ja ylläpitämään hevoset.

Muille nuorille Julia antaa neuvon, joka koskee idean valintaa.

– Kuuntele omaa intohimoa ja mieti, mikä oikeasti kiinnostaa itseä. Älä lähde tekemään jotain vain siksi, että naapurin Maija tekee sitä.

JULIA pähkinänkuoressa

Kesäyrittäjyysohjelma: Helsinki

Yritysidea: UGC-videot yrityksille eli aidon oloinen somesisältö yritysten omiin kanaviin. Lisäksi suunnitteilla seurapalvelu yksinäisille ikäihmisille yhdessä äidin kanssa.

Mistä idea syntyi? UGC-sisällöt kiinnostuksesta esiintymiseen ja somesisältöön sekä oivalluksesta, että sisältöä voi tehdä yrityksille ilman omaa seuraajajoukkoa. Seurapalvelu äidin huomiosta, että moni ikäihminen jää yksin kotiinsa, kun liikkuminen vaikeutuu.

Mitä Helsingin kesäyrittäjyysohjelma antoi?

  • Rohkeuden ryhtyä yrittäjäksi vuosien suunnittelun jälkeen
  • Raamit ja perustiedot yritystoiminnan pyörittämiseen
  • Mentorointia oman valmentajan kanssa
  • Tiedon UGC-sisällöistä, joita Julia ei tuntenut aiemmin
  • Tukiverkoston ja kontakteja muihin nuoriin yrittäjiin

Mikä auttoi alkuun?

  • Äidin vinkki kesäyrittäjyysohjelmasta
  • Helsingin kaupungin 300 euron kesäyrittäjyysseteli
  • Aiempi kokemus esiintymisestä yritysten somevideoilla
  • Rohkeus lähettää sähköposteja yrityksille itse

Julian neuvo muille nuorille:

”Kannattaa koputella jokaista ovea. Joku niistä avautuu joskus, ja voi yllättyä itsekin.”