Ensin oli päätös yrittää, sitten juomapilli: Klein ja Oskari rakentavat opiskelijoille tuotetta alusta asti

Ensin oli luonnos paperilla. Sitten malli 3D-suunnitteluohjelmassa ja ensimmäinen kappale ulos Oodin 3D-tulostimesta. Kun se vietiin testiin oikean juomatölkin kanssa, kävi nopeasti selväksi, ettei mikään toiminut niin kuin oli ajateltu.

Juuri sitä varten testi tehtiin.

21-vuotias Klein ja 20-vuotias Oskari opiskelevat energia- ja konetekniikkaa Aalto-yliopistossa. Kesän aikana he kehittävät opiskelijoille omaa tuotetta: haalareihin kiinnitettävää juomapilliä, jolla piristetään opiskelijatapahtumien pelejä ja kisailuja. Helsingin kesäyrittäjyysohjelman tämän kesän osallistujista he ovat ainoita, jotka rakentavat fyysistä tuotetta täysin nollasta, materiaalivalintoja ja muotoilua myöten. Kaikki alkoi kuitenkin ilman tuotetta.

Idea etsittiin kampuksen tapaamisissa

Useimmiten yrittäjyystarina alkaa ideasta: joku huomaa ongelman ja päätyy sitä kautta yrittäjäksi. Klein ja Oskari lähtivät liikkeelle toisesta päästä. Ensin oli kiinnostus kokeilla yrittäjyyttä, ja vasta sen jälkeen alettiin etsiä sopivaa ideaa.

– Meitä kiinnosti yrittäjyys varsinkin kesää varten. Sitten alettiin miettiä, mitä se voisi olla, Klein kertoo.

Kaksikko oli tutustunut edellisenä syksynä. Kun ajatus omasta yrityksestä nousi esiin, he tekivät jotain hyvin arkista mutta ratkaisevaa: sopivat, että asiaa mietitään yhdessä ja säännöllisesti. Ideaa ei siis jääty odottamaan, vaan sitä varten varattiin aikaa kalenterista.

– Otettiin heti sellainen kuri, että tavataan kampuksella säännöllisesti ja koitetaan suunnitella jotain ja saada jotain aikaan, Klein sanoo.

Tapaamisissa pohdinta kääntyi siihen maailmaan, jonka he tuntevat parhaiten.

– Mietittiin omaa opiskelijaelämää: minkälainen tavara olisi sellainen, jonka pystyisimme itse toteuttamaan ja joka olisi ihan hauska.

Suuntaa antoivat myös muut opiskelijat, jotka olivat tehneet omia kappaleitaan huvin vuoksi. Se osoitti, ettei tuotteen tarvitse olla vakava ollakseen tekemisen arvoinen.

– Ainejärjestössä oli opiskelijoita, jotka olivat 3D-printanneet vähän hauskempia, ei niin totisia tuotteita. Se rajasi meidän pohdintaamme, Oskari kertoo.

Kiinnostus yrittäjyyteen oli kytenyt molemmilla pidempään. Oskarin lähipiirissä on paljon insinööritaustaista väkeä ja yksi sarjayrittäjä, ja häntä on vetänyt puoleensa mahdollisuus tehdä omaa juttua. Kleinille yrittäjyys on näyttäytynyt ennen kaikkea vapautena päättää itse.

– Yrittäjyydessä pääsee toteuttamaan projektia niin, että sinulla on vaikutusvaltaa melkein kaikkeen.

Tuote, joka päästää kaikki mukaan

Lopputulokseksi valikoitui juomapilli, joka voidaan kiinnittää haalareihin ja jota voi käyttää opiskelijatapahtumien peleissä ja kisailuissa.

– Se on hauskempi tapa tehdä niitä juttuja, joita opiskelijatapahtumissa muutenkin tehdään. Sellainen pieni lisä, Oskari kuvailee.

Kleinin mukaan kisailun luonne muuttuu, kun huomio siirtyy suorituksesta itse välineeseen.

– Kyse ei ole enää esimerkiksi siitä, kuka on nopein, vaan siitä, että käsissä on hauska esine.

Samalla juomapillille syntyi merkitys, jota kaksikko pitää tärkeänä. Kun kaikilla on käytössä sama väline, tapahtumissa ei korotu, kuka juo mitäkin. Näin kenenkään tarvitse jäädä sivuun sen takia.

– Se tuo mukaan sitäkin porukkaa, joka muuten jäisi helposti sivuun, Oskari sanoo.

Erottautumisen he uskovat syntyvän tarinasta ja siitä, että tuotteen saa oman näköisekseen.

– Juomapillillä on kiva tarina, koko tuotehan on opiskelijoilta opiskelijoille. Asiakas voi sitten vielä lisätä siihen persoonallisuutta, vaikka ainejärjestön värit tai logon, jolloin se tuntuu entistä enemmän omalta.

Työnjako on syntynyt luonnostaan: Oskari vastaa suunnittelusta ja mallintamisesta, Klein ideoinnista, liiketoiminnan kartoittamisesta ja myynnin suunnittelusta. Yhteinen vahvuus on kyky luopua omista suosikeistaan silloin, kun testi puhuu niitä vastaan.

– Osataan suhtautua kriittisesti ja hylätä idea, jos se ei toimi, vaikka se olisi omasta mielestä siisti, Oskari sanoo.

Yrittäjyys osoittautui luultua yksinkertaisemmaksi

Helsingin kesäyrittäjyysohjelma löytyi netistä etsimällä. Kaksikko kaipasi kahta asiaa: rahaa prototyyppeihin ja suuntaa tekemiseen.

– Opiskelijoina ensimmäisenä ajateltiin ihan rehellisesti sitä, että saadaan rahat testikappaleiden tekemiseen, Oskari sanoo.

Helsingin kaupunki myöntää jokaiselle ohjelmaan valitulle kesäyrittäjälle 300 euron kesäyrittäjyyssetelin. Tuotekehityksessä se muuttui suoraan materiaaleiksi ja prototyypeiksi, eli tiedoksi siitä, mikä toimii.

Kynnys hakea tuntui matalalta, ja sekin ratkaisi.

– Sain sellaisen kuvan, että meillä on hauska idea, joka ei ole mitään supertotista mutta jonka haluamme silti toteuttaa. Kesäyrittäjyysohjelma vaikutti sopivalta paikalta sellaiselle, Oskari kertoo.

Hyödyllisimmäksi kaksikko nostaa oman valmentajan kanssa käydyt mentoroinnit. Jokaiselle kesäyrittäjälle kuuluu kesän aikana kolme henkilökohtaista tapaamista, joissa käydään läpi juuri se, missä oma yritys sillä hetkellä on. Kleinille ja Oskarille se on tarkoittanut yhteistä pysähtymistä sen äärelle, mitä on tehty ja mikä on seuraava askel.

– Parasta on ollut se, kun tavataan ohjelman valmentajien kanssa kasvotusten, käydään asiat läpi ja suunnitellaan eteenpäin. Ohjelman kautta on saanut suuntaa ja rakennetta tekemiseen, ja se menee sulavammin, Oskari sanoo.

Alkukoulutuksista Klein nostaa esiin markkinointistrategian rakentamisen ja yritysmuodon valitsemisen. Juuri jälkimmäisestä tuli kesän suurin yllätys.

– Ennen ohjelmaa minulla ei ollut harmainta hajua siitä, mitä toiminnan viralliseksi muuttaminen ja verotus vaativat tai mitkä meidän vastuumme ovat, Klein sanoo.

Kun asiat käytiin valmentajan kanssa läpi, iso möykky hajosi konkreettisiksi vaiheiksi, joista jokainen oli yksinään hoidettavissa.

– Moni ajattelee, että vaikka sinulla olisi idea, kaiken pitäisi olla valmiina ennen kuin sitä voi lähteä myymään. Minusta on näyttää nyt siltä, että me voidaan lähteä myymään aika helposti.

Juuri tässä on yksi kesäyrittäjyyden ydin. Turvallisessa ympäristössä pääsee selvittämään, mitä yrittäjyys käytännössä vaatii, ilman että kaiken pitäisi olla valmista etukäteen.

– Se ensivaikutelma, mikä yrittäjyydestä oli, ja se, mikä se on nyt, on hyvin erilainen, Klein sanoo.

Oskarille kesä on antanut käsityksen siitä, miltä yrittäjän arki oikeasti näyttää.

– Nyt kun on itse lähtenyt tekemään, on oppinut, mitä yrittäminen päivittäisellä tasolla on: jatkuvaa visiointia ja ongelmien ratkaisua.

Katse syksyyn

Tuote tulee myyntiin vasta syksyllä, kun opiskelijat palaavat kampuksille. Sitä ennen on saatava valmiiksi toimiva tuote, löydettävä tuottaja, jolta kappaleita voi tilata isomman erän, ja mietittävä myynti ja markkinointi. Suunnitelmissa on oma teltta opiskelijatapahtumassa. Tärkein mittari on kuitenkin opiskelukavereiden reaktio.

– Ensinnäkin se ilmiselvä asia: meillä on oltava valmis, toimiva tuote. Kun esittelemme sen opiskelukavereille, heidän pitää olla siihen tyytyväisiä, Klein sanoo.

Kesän aikana on kirkastunut myös se, että tapoja aloittaa on monia. Liikkeelle lähdettiin ilman valmista suunnitelmaa, eikä se osoittautunut ongelmaksi.

– Se vaatii rohkeutta: vaikka mitään ei olisi viimeisen päälle suunniteltuna, lähdet silti jostain liikkeelle. Kun ongelmia tulee, ratkaiset niitä yksi kerrallaan, ja sitä kautta juttu kehittyy, Oskari sanoo.